Valaanpyyntihistoria läheltä: erityinen näyttely Virginiasta Vegesackissa!

Valaanpyyntihistoria läheltä: erityinen näyttely Virginiasta Vegesackissa!

Katsaus Bremenin merenkulun historiaan näyttää kiehtovan valaanpyyntijakson, joka herää nyt henkiin Schönebeckin linnan näyttelyssä. Otsikon "Bremenin valaanpyynti Etelämerellä – 1836 - 1862" alla vierailijoita pyydetään tutustumaan tämän tärkeän ajan historiaan 31. elokuuta asti. Vegesack oli Bremenin valaanpyyntilaivaston kotisatama yli 220 vuoden ajan ja sillä on siten keskeinen rooli alueen merenkulussa. Bremenissä vuosina 1653–1872 tapahtuneella valaanpyynnillä ei ole vain historiallisia ulottuvuuksia, vaan se herättää myös kysymyksiä eettisistä näkökohdista ja merimaailman suojelusta.

Erityisen huomionarvoinen on ajanjakso 1836–1862, jolloin valaanpyynti Etelämerellä oli erityisen tärkeää. Ensimmäinen valaanpyyntikapteeni Bremenistä, joka pääsi Etelämerelle, oli Jürgen Dietrich Krudop Virginia-aluksellaan. Tämä matka ei ole vain merellinen saavutus, vaan myös Bremenin kapteenin ensimmäinen maailmanympärimatka Bremen-aluksella. Reitti kulki Afrikan ympäri Australiaan ja Uuteen-Seelantiin ja sitten takaisin Cape Hornin ympäri. "Virginian" miehistö tuli enimmäkseen Vegesackista ja lähialueelta, mikä loi uuden perustan alueen merelliselle perinteelle.

Valaanpyynnin historia

Itse valaanpyynnillä on pitkä ja monimutkainen historia, joka ulottuu jopa 7 000 vuoteen. Valaita metsästettiin ja niiden osia käytettiin jo viikinkikaudella. Monille alkuperäiskansoille, mukaan lukien eskimoille, valaanpyynti oli elämäntapa, jonka ansiosta he pystyivät käyttämään kaikkia eläimen osia. Teollisen valaanpyynnissä, joka oli laajalle levinnyt 1980-luvun lopulle asti, suuri valaspopulaatio väheni dramaattisesti. Näitä eläimiä pidetään älykkäinä, ja niillä on monimutkaiset sosiaaliset rakenteet, mikä tekee niiden suojelusta entistä tärkeämpää.

Öljyn tulo korvasi valasöljyn käytön, joka oli aiemmin välttämätön raaka-aine valaistuksessa ja muissa teollisissa prosesseissa. Suuri kysyntä johti valaiden lähes hävittämiseen. Vaikka vain muutamat maat, kuten Japani, Norja ja Islanti, harjoittavat edelleen valaanpyyntiä, keskustelu näiden majesteettisten eläinten metsästyksestä on edelleen kiistanalainen. Kansainvälisesti useita sopimuksia, kuten vuoden 1986 moratorio, on voimassa valaanpyynnin sääntelemiseksi.

Poliittiset näkökohdat ja tie suojeluun

Kansainvälisellä valaanpyyntikomissiolla (IWC) on keskeinen rooli valaskantojen kansainvälisessä suojelussa. Se perustettiin alun perin säätelemään suurten valaskantojen hoitoa ja on sittemmin huolehtinut myös uhanalaisten delfiini- ja pullonokkadelfiinipopulaatioiden suojelusta. Tietoisuus luonnon- ja lajiensuojelusta on lisääntynyt IWC:n perustamisen jälkeen. Komissio kokoontuu vuosittain yhdessä 88 jäsenvaltiosta ja pyrkii löytämään tasapainon joidenkin maiden valaanpyyntietujen ja valaskantojen suojelun välillä.

Vaikka monet maat arvostelevat valaanpyyntiä, valaanpyyntivaltiot vaativat yhä enemmän IWC:n normalisoimista ja moratorion poistamista. Nämä jännitteet osoittavat, että asia on edelleen erittäin tärkeä tänään.

Schönebeckin linnan näyttely ei siis ole vain katsaus menneisyyteen, vaan myös kutsu tarttua valaanpyynnin haasteisiin ja meren ekosysteemien säilyttämiseen. Ryhmille järjestetään opastettuja kierroksia, jotka antavat kiinnostuneille syvemmän käsityksen valaanpyynnin historiasta ja sen merkityksestä Bremenille. Älä missaa tilaisuutta oppia lisää tästä monipuolisesta ja tapahtumarikkaasta historiasta!